Tuhokoneen sijaan kasvu – Miksi tarvitsemme enemmän markkinoita, emme vähemmän?

Pekka Juntin Ylelle kirjoittama kolumni "Joudumme ennen pitkää ajamaan tämän tuhokoneen alas" maalaa synkän kuvan nyky-yhteiskunnasta. Hänen mukaansa talouskasvu, insinööritaito ja rationaalinen ajattelu ovat vieneet meidät perikatoon, ja ainoa ratkaisu olisi hidastaminen, luopuminen ja rakentamisen vähentäminen. Mutta onko todella näin? Vai onko sittenkin niin, että juuri kasvu ja markkinatalous ovat ainoita keinoja, joilla voimme ratkaista kohtaamamme haasteet?

Viime vuosina keskustelu talouskasvusta on saanut yhä pessimistisempiä sävyjä. On kuin olisimme kollektiivisesti päättäneet, että talouden on hidastuttava, että kehitys on pysäytettävä ja että ihmiskunnan kunnianhimo on hillittävä. Olemme alkaneet pelätä talouskasvua, vaikka juuri se on mahdollistanut kaiken hyvinvoinnin, jonka ympärillämme näemme.

Juntti väittää, että vihreä siirtymä on rakennettu fossiilisilla polttoaineilla ja että insinööritaidon korostaminen vie meitä vain syvemmälle ongelmiin. Mutta ilman talouskasvua ei olisi puhdasta energiaa, ei innovaatioita, ei tehokasta resurssien käyttöä. Ei olisi keinoja ratkaista niitä ongelmia, joita juuri kasvun vastustajat pitävät tärkeinä. Kasvu on mahdollistanut sen, että yhä useampi ihminen maailmassa elää pidempään, terveempänä ja vauraampana. Ja nyt meidän halutaan uskovan, että juuri kasvu on ongelma?

Olemme alkaneet pelätä kehitystä. Meille kerrotaan, että jos vain lopetamme rakentamisen, jos jätämme yritykset ilman investointeja, jos kieltäydymme uusista teknologioista, maailma pelastuu. Mutta mitä siitä seuraa? Köyhyyttä. Jähmettynyttä yhteiskuntaa. Innovaatioiden pysähtymistä.

Talous ei ole nollasummapeli. Se ei ole palapeli, josta voi ottaa osia pois ilman, että koko kuva hajoaa. Kun talous kasvaa, se luo uusia mahdollisuuksia, uutta työtä, uutta hyvinvointia. Markkinatalous ei ole täydellinen, mutta se on ainoa järjestelmä, joka on koskaan onnistunut nostamaan miljardeja ihmisiä köyhyydestä. Ja nyt meidän pitäisi uskoa, että ratkaisu on sen alasajo?

Mitä jos sen sijaan, että ajamme alas "tuhokoneen", käyttäisimme kasvun voimaa viisaasti? Sen sijaan, että rajoittaisimme, kannustaisimme. Sen sijaan, että estäisimme, vapauttaisimme. Markkinatalous ja kasvu eivät ole vihollisia, vaan välineitä, joilla voimme luoda parempaa huomista.

Joudumme ennen pitkää valitsemaan: haluammeko pysähtyä vai edetä? Minä valitsen kasvun. Minkä valinnan sinä teet tänään?